Riittävästi valmistetut tai käsitellyt tuotteet

Jos tuote sisältää kolmannesta maasta peräisin olevia aineksia, siihen voidaan silti soveltaa etuuskohtelua, jos kyseisiä aineksia on riittävästi valmistettu tai käsitelty EU:ssa tai kumppanimaassa. Valmistus tai käsittely, joka tarvitaan, jotta lopputuote voi saada etuuskohteluun oikeuttavan alkuperän, määräytyy kussakin etuuskohteluun oikeuttavassa kauppajärjestelyssä vahvistettujen sovellettavien tuotekohtaisten alkuperäsääntöjen mukaisesti.

Etuuskohtelukauppaa koskevissa menettelyissä luettelosäännöt sisältävät johdantohuomautuksia, joissa selitetään, miten ne on luettava, ja jotka kattavat vaatimukset, jotka on täytettävä etuuskohteluun oikeuttavan alkuperän myöntämiseksi lopputuotteelle.

Tuotekohtaiset säännöt esitetään yleensä seuraavan taulukon avulla:

Esimerkki EU:n sekä Kolumbian, Perun ja Ecuadorin välisestä kauppasopimuksesta:

HS-nimike Tuotteen kuvaus Ei-alkuperäaineksiin kohdistuva valmistus tai käsittely, joka antaa alkuperäaseman(3) tai (4)
(1) (2) (3) (4)
8417 Teollisuus- tai laboratoriouunit, myös polttouunit, muut kuin sähköllä toimivat Valmistus minkä tahansa nimikkeen aineksista paitsi tuotteen oman nimikkeen aineksista Valmistus, jossa kaikkien käytettyjen ainesten arvo on enintään 40 % tuotteen noudettuna-hinnasta

Luettelosääntöjen esitystapa voi kuitenkin poiketa edellä esitetystä mallista erityisesti etuuskohtelukauppaa koskevien järjestelyjen osalta. Esimerkiksi säännöt ja jopa vaihtoehtoiset säännöt voidaan koota yhteen sarakkeeseen, ja tuotteet voidaan ilmoittaa ainoastaan harmonoidun järjestelmän ryhmissä, nimikkeissä tai alanimikkeissä.

HS-luokitus 5 artiklan mukainen tuotekohtainen sääntö riittävästä tuotannosta
84.01–84.12

Muutos jostain muusta nimikkeestä; tai

Muutos näiden nimikkeiden sisällä, riippumatta siitä tapahtuuko lisäksi muutos jostain muusta nimikkeestä, jos lopputuotteen kanssa samaan nimikkeeseen luokiteltujen ei-alkuperäainesten arvo on enintään 50 prosenttia tuotteen kauppa-arvosta tai noudettuna-hinnasta

Etuliitteen ”ex” merkitys

Joissakin järjestelyissä ryhmän, nimikkeen tai alaotsikon edessä on merkintä "ex". Tämä tarkoittaa, että täsmennettyä alkuperäsääntöä sovelletaan ainoastaan siihen ryhmän, nimikkeen tai alanimikkeen osaan, josta tuotteen kuvaus on annettu.

 

Riittävää valmistusta tai käsittelyä koskevien sääntöjen tyypit

Tuotekohtaisen luettelon säännöissä käytetään monenlaisia sääntöjä sen määrittämiseksi, onko tuote muunnettu riittävästi EU:ssa tai kauppakumppanimaassa. Täydellinen luettelo sovellettavista säännöistä on asianomaisen etuuskohtelukauppaa koskevan järjestelyn tuotekohtaisissa alkuperäsäännöissä. Huomaa, että joissakin tapauksissa sääntö voi olla yhdistelmä monentyyppisiä sääntöjä.

  1. Arvonlisäyssääntö Monien tuotteiden
    osalta yhdessä säännöissä määrätään, että valmistajan tai viejän EU:ssa tai kumppanimaassa käyttämien ei-alkuperäainesten arvo ei saa ylittää tiettyä prosenttiosuutta tuotteen noudettuna-hinnasta.
    Valmistus, jossa kaikkien käytettyjen ainesten arvo on enintään [X] prosenttia tuotteen noudettuna-hinnasta tai MaxNOM [X] prosenttia (EXW).
    Tässä tapauksessa sinun on määritettävä kaikkien käytettyjen ei-alkuperäainesten tullausarvo ja verrattava sitä tuotteen noudettuna-hintaan eli hintaan, kun lähdet laitoksesta, jossa se on tuotettu.
    Sääntöä noudatetaan, jos ei-alkuperäainesten arvo ei ylitä säännössä määriteltyä prosenttiosuutta.
  2. Tariffiluokituksen muutos
    Toinen moniin tuotteisiin sovellettava sääntö on tariffiluokitussäännön muutos, jonka mukaan lopputuotteen valmistuksessa käytetyillä ei-alkuperäaineksilla ei saa olla samaa tariffiluokitusta kuin itse lopputuotteella.
    Tariffiluokitteluvaatimuksen muutosta voidaan soveltaa kaksinumerotasolla (luku), nelinumerotasolla (nimike) tai kuusinumerotasolla (alanimike). Yleensä sanotaan, että:
    valmistus minkä tahansa ryhmän, nimikkeen tai alanimikkeen aineksista paitsi tuotteen oman ryhmän aineksista;
    tai
    CC (ryhmän muutos), CTH (nimikkeen muutos), TSH (alanimikkeen muutos).
    Tällöin sinun on määritettävä käytettyjen ei-alkuperäainesten tariffiluokitus (kaksi-, neli- tai kuusinumerotasolla) ja verrattava sitä sen tuotteen tariffiluokitukseen, jonka haluat viedä tai tuoda.
    Sääntöä noudatetaan, jos yhdelläkään käytetyistä ei-alkuperäaineksista ei ole samaa tariffiluokitusta kuin lopputuotteella nimetyllä tasolla.
  3. Tuotanto minkä tahansa nimikkeen ei-alkuperäaineksista Tiettyjen tuotteiden
    osalta ”tuotanto minkä tahansa nimikkeen ei-alkuperäaineksista” -säännössä määrätään, että tuotetta on riittävästi valmistettu tai käsitelty, jos suoritetut toimet ylittävät riittämättömiksi määritellyt toimet, vaikka valmistuksessa käytetyt ei-alkuperäainekset luokiteltaisiin samaan tariffiluokitukseen.
  4. Tiettyjen tuotteiden osalta
    säännöissä määritellään toimet, jotka on suoritettava lopputuotteen valmistamiseksi, jotta lopputuote voi saada etuuskohteluun oikeuttavan alkuperän. Tekstiilituotteisiin, kemiallisiin tuotteisiin ja tiettyihin maataloustuotteisiin sovelletaan yleensä erityisiä jalostussääntöjä.
  5. Tuotanto tietyistä tuotteista tai erityiset jalostussäännöt Joidenkin tuotteiden
    osalta sovelletaan sääntöä, jonka mukaan tuotteen valmistuksessa voidaan käyttää tiettyjä kolmannesta maasta (muusta kuin EU:sta tai kumppanimaasta) peräisin olevia ei-alkuperäaineksia, jotka silti luokitellaan EU:n tai kumppanimaan alkuperäaineksiksi.
    Yleensä sanotaan, että: Valmistus [tuotetyypistä], esim. [langasta] [lihasta] jne.
    Valmistaja/viejä voi tuoda materiaalin aiemmassa tuotantovaiheessa (esim. langan osalta voit tuoda kuituja). Valmistaja/viejä ei kuitenkaan saa tuoda materiaalia myöhemmässä tuotantovaiheessa (esim. langan osalta ei saa tuoda kangasta).