Näytetään hakutulokset haulle: "Y" (8)
Sanaluettelo:
Kaupan kohteena olevien tavaroiden luettelo, joka perustuu yhdenmukaistettuun järjestelmään ja jonka avulla voidaan soveltaa yhteistä tullitariffia ja muita EU:n politiikkoja sekä laatia ulkomaankauppaa koskevia tilastoja.
Asiaan liittyvä sisältö:
Nimetään kaikki EU:n säännöt, joissa vahvistetaan tiettyjen tavaroiden tuonti- ja vientitullit ja -vapautukset, mukaan lukien maatalous-, polkumyynti- ja etuustullit, tariffikiintiöt ja tullisuspensiot.
Tullimenettely, joka mahdollistaa tavaroiden siirtämisen paikasta toiseen EU:ssa.
Hallinnollinen asiakirja, jota käytetään EU:ssa EU:n ulkopuolisten maiden kanssa käytävässä kaupassa ja EU:n ulkopuolisten tavaroiden liikkumisessa EU:n sisällä. Yhtenäisasiakirjalla varmistetaan kansallisten hallinnollisten vaatimusten avoimuus, järkeistetään ja vähennetään paperityötä, minimoidaan pyydettyjen tietojen määrä, yhdenmukaistetaan ja yhdenmukaistetaan tietoja.
Säännös, jonka mukaan valmistajat voivat käyttää ei-alkuperäaineksia tiettyyn prosenttimäärään asti noudettuna-hinnasta. Jos kuitenkin erityisen valmistus- tai käsittelysäännön mukaan on jo mahdollista käyttää prosenttiosuutta ei-alkuperäaineksista, poikkeamaa ei voida käyttää kyseisen määrän ylittämiseen.
Enimmäisprosenttiosuus on aina erityissäännön sallima prosenttiosuus. Sallitun poikkeaman prosenttiosuus vaihtelee etuuskohtelusta toiseen.
Kauppajärjestelmä, jossa tietyille maille myönnetään yksipuolisesti etuustulleja, jotka eivät ole vastavuoroisia. Se hyväksyttiin GATTissa vuonna 1971, jolloin teollisuusmaat voivat myöntää yksipuolisia tullietuuksia kehitysmaille.
Poikkeusluvasta tehtiin yleisempi ja pysyvämpi vuonna 1979, jolloin hyväksyttiin ”valtuutuslauseke”, jonka nojalla teollisuusmaat voivat toteuttaa toimenpiteitä, joilla ”eriytetty ja suotuisampi kohtelu” ulotetaan koskemaan kehitysmaita.
EU käynnisti tämän etuuskohtelujärjestelmän vuonna 1971 auttaakseen kehitysmaita myymään enemmän tuotteitaan teollisuusmaihin ja rakentamaan omaa teollisuuttaan. GSP-etuuksia myönnetään tiettyjen tuotteiden vientiin tietyistä maista.
EU:n erityisjärjestelmä kestävän kehityksen ja hallinnon edistämiseksi. Se myöntää lisäetuuksia, joilla autetaan muita heikommassa asemassa olevia kehitysmaita ratifioimaan ja panemaan täytäntöön ihmisoikeuksia, työntekijöiden oikeuksia, ympäristönsuojelua ja hyvää hallintoa koskevat kansainväliset yleissopimukset.
Tuontitullit, joita sovelletaan kaikkiin tavaroihin, jotka eivät ole peräisin suosituimmuuskohtelun piiriin kuuluvista maista, tai tavaroihin, joiden alkuperä on tuntematon tai epäilyttävä.