Investoinnit – pilarit
EU:n kansainvälisiä sijoituksia koskeva politiikka perustuu kolmeen keskeiseen pilariin
Investointien helpottaminen
Investointien helpottaminen on laaja käsite, joka on viime vuosina saanut yhä enemmän tunnustusta investointipiireissä tärkeänä keinona houkutella investointeja.
Helpottamistoimenpiteissä keskitytään siihen, että sijoittajien on helpompi perustaa, harjoittaa ja laajentaa investointeja. Kaiken kaikkiaan näillä toimenpiteillä pyritään parantamaan investointiympäristön avoimuutta ja ennustettavuutta, yksinkertaistamaan ja virtaviivaistamaan investointi- ja hallintomenettelyjä ja -vaatimuksia sekä säätämään muutoksenhaku- ja uudelleentarkastelumenettelyistä.
Käytännössä tällaisia toimenpiteitä ovat muun muassa erilaiset julkistamis- ja tiedonantovaatimukset, jotka koskevat investointien tekemistä ja toimintaa, yhteys- ja tiedotuspisteiden perustaminen, puutteellisten hakemusten dokumentointia ja käsittelyä koskevat vaatimukset, yhden luukun järjestelmät, joista muutama mainitaan. Sijoittajakyselyt ovat tuoneet esiin, että nämä alat ovat ratkaisevia tekijöitä, kun ne päättävät investoida.
Sijoitustoiminnan vapauttaminen
Investointien vapauttamisella pyritään luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset ulkomaisille sijoittajille kolmansien maiden markkinoilla.
Vapauttaminen kattaa periaatteet (esim. markkinoille pääsy, kansallinen kohtelu ja suosituimmuuskohtelu) ja sitoumukset, jotka mahdollistavat kolmansien maiden markkinoiden avaamisen EU:n sijoittajille. Tällaisten sääntöjen tarkoituksena on mahdollistaa tai helpottaa yritysten (tytäryhtiöiden, sivuliikkeiden, edustustojen) perustamista palvelujen ja muiden kuin palvelujen alalla (esim. valmistus, maatalous, louhinta, energiantuotanto).
Markkinoille pääsyä koskeviin sääntöihin voi sisältyä esimerkiksi toimijoiden lukumäärää tai liiketoimien arvoa koskevien rajoitusten poistaminen (esimerkiksi kiintiöt, monopolit ja taloudellinen tarveharkinta), ulkomaista omistusta koskevien vaatimusten tai yhteisyrityksiä koskevien vaatimusten vähentäminen tai poistaminen.
Sijoitusten suoja
Investointisuojanormit tarjoavat takeet sijoittajille ja heidän sijoituksilleen sekä isäntävaltion oikeuden säännellä oikeutettuja julkisen politiikan tavoitteita.
Investointisuojasopimusten sitoumuksiin sisältyy sellaisia periaatteita kuin syrjimättömyys, sijoittajien oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu (FET) tai korvaus kolmansissa maissa olevien sijoittajien varojen pakkolunastuksesta.
Investointisuojasopimukset voivat auttaa vähentämään tiettyihin maihin tehtäviin sijoituksiin liittyviä riskejä. Lissabonin sopimuksen tultua voimaan vuonna 2009 EU:lla on yksinomainen toimivalta ulkomaisten suorien sijoitusten suojaamisessa. Uusimmissa sopimuksissaan EU on ottanut käyttöön selkeämmät säännöt oikeudesta säännellä julkisen politiikan tavoitteita, ja se on myös tarkistanut merkittävästi riitojenratkaisumekanismia (investointituomioistuinjärjestelmä).
Investointisuojasopimuksiin on perinteisesti sisältynyt sijoittajan ja valtion välisiä riitojenratkaisumekanismeja, jotka antavat sijoittajille suoran mahdollisuuden välimiesmenettelyyn valtioita vastaan.