Rahtivakuutus

Kansainvälisessä tavarakaupassa vakuutukset ovat tärkeä osa tavaraliikennettä. Tavarat ovat alttiina tavallisille ja epätavallisille riskeille. Yhteiset riskit liittyvät rahdin käsittelyyn, varastointiin, lastaukseen tai kuljetukseen, kun taas harvinaisia riskejä voivat olla mellakat, lakot, terrorismi jne.

Sinun on harkittava vakuutuksen ottamista tavaroillesi. vakuutuksen tarjoavat yleensä kansalliset vienti- ja tuontipankit. Vakuutusasiakirjat ovat tärkeitä kauppatavaroiden tulliselvityksessä. Seuraavassa jaksossa annetaan yksityiskohtaisempia tietoja erityyppisistä vakuutusasiakirjoista sen mukaan, mitä kuljetustyyppiä käytätte kaupankäyntiin.

Rahtivakuutus on sopimus, jolla vakuutetut tavarat otetaan (suojataan) vakuutuksen kattaman riskin aiheuttamien vahinkojen varalta. Vakuutuslasku vaaditaan tulliselvitystä varten vain, jos asiaankuuluvat tiedot eivät käy ilmi kauppalaskusta.

Tavaroiden kuljetusvakuutuksen ja rahdinkuljettajan vastuuvakuutuksen välillä on ero. Kuljetusvakuutuksen osalta sopimuksen kattamat riskit, kiinteä korvaus ja hyvitys (suoja) ovat viejäyrityksen tai yksityishenkilön vastuulla.

Rahdinkuljettajan vastuuvakuutus sitä vastoin määräytyy eri säännösten mukaan. Kuljetusvälineestä riippuen hyvitystä rajoittaa tavaroiden paino ja arvo. Se annetaan vain siinä tapauksessa, että kuljettaja ei ole kyennyt välttymään vastuusta.

Liikenteenharjoittajan vastuun vakiomääräisestä laajuudesta määrätään seuraavissa kansainvälisissä yleissopimuksissa.

Maanteiden tavaraliikenne

Kansainvälisiä tiekuljetuksia säännellään tavaroiden kansainvälisiä tiekuljetuksia koskevasta sopimuksesta Genevessä vuonna 1956 allekirjoitetulla yleissopimuksella (CMR-yleissopimus).

Tämän yleissopimuksen mukaan maantieliikenteen harjoittaja ei ole vastuussa tavaroiden menetyksistä tai vahingoista, jos se osoittaa, että ne ovat peräisin

• tavaran oma vika (omat viat)
• Ylivoimainen este (odottamattomat olosuhteet)
• kuormaajan tai vastaanottajan virhe

Maanteiden tavaraliikenteestä maksettavista korvauksista ei ole annettu Euroopan unionin lainsäädäntöä.

Rautatieliikenteen harjoittajat

Kansainvälisiä rautatiekuljetuksia säännellään Bernissä vuonna 1980 allekirjoitetulla rautatiekuljetuksia koskevalla yleissopimuksella (CIM-yleissopimus).

Rautatieliikenteen harjoittajat eivät ole vastuussa tavaroiden menetyksistä tai vahingoista, jos ne voivat osoittaa, että ne ovat peräisin

• tavaran oma vika (omat viat)
• ylivoimainen este
• kuormaajan tai vastaanottajan virhe

Euroopan unionissa ei tällä hetkellä ole säännöksiä korvauksista. Korvauksen enimmäismäärä kadotettua tai vahingoittunutta bruttokiloa kohti on yleensä rajoitettu. Useimmissa tapauksissa yritykset eivät kuitenkaan todennäköisesti saa mitään, mikä lähestyy niiden tavaroiden arvoa.

Laivayhtiö

Vuoden 1968 kansainvälisessä konossementtisopimuksessa, joka tunnetaan paremmin Haagin sääntöinä tai Brysselin yleissopimuksena, määrätään rahdinkuljettajien vastuusta kansainvälisten tavaroiden kuljetuksissa.

Varustamo ei ole vastuussa tavaroiden menetyksistä tai vahingoista, jos se osoittaa, että ne ovat peräisin

• tavaran omat viat ja painonlasku kuljetuksen aikana
• laivaväen virhe
• tulipalo
• merikelpoinen alus
• ylivoimainen este
• lakot tai sulut
• kuormaajan virhe
• aluksella olevat piilevät viat, jotka jäivät huomaamatta tarkan tarkastuksen aikana
• yritykset pelastaa ihmishenkiä tai tavaroita merellä

Tällä hetkellä korvausta ei ole yhdenmukaistettu Euroopan unionin tasolla, vaan korvaus on yleensä rajoitettu tiettyyn määrään kadonneiden tai vahingoittuneiden tavaroiden kilogrammaa kohti. Tämä järjestelmä aiheuttaa samoja ongelmia kuin rautatieonnettomuudet. viejä menettää todennäköisesti suuren osan tavaroiden arvosta.

Lentoliikenteen harjoittaja

Vuoden 1929 Varsovan yleissopimuksessa ja vuoden 1975 Montrealin sopimusluonnoksessa määrätään, että lentoliikenteen harjoittajat eivät ole vastuussa vahingoista tai tavaroiden menetyksistä, jos voidaan osoittaa, että

• Rahdinkuljettaja ja yhteistyökumppanit ovat toteuttaneet kaikki tarvittavat toimenpiteet vahingon välttämiseksi tai että varotoimenpiteiden toteuttaminen on ollut mahdotonta (ylivoimainen este).
• tappiot johtuivat luotsauksessa tai navigoinnissa tapahtuneesta virheestä.
• vahingon aiheuttanut tai myötävaikuttanut vahingon syntymiseen

Vahingon kärsineelle maksettavasta korvauksesta ei ole olemassa Euroopan unionin normeja. Korvaus on yleensä rajoitettu tiettyyn määrään vahingoittuneiden tai menetettyjen tavaroiden bruttokiloa kohti.

Lentoliikenteen harjoittajat voivat tehdä erityisiä varauksia rahdin vastaanottamisen yhteydessä. Varaukset tehdään lentokuljetussopimukseksi kutsuttuun lentorahtikirjaan (ACN), ja niitä käytetään todisteena. Lentoyhtiöt kieltäytyvät kuitenkin yleensä hyväksymästä epäilyttäviä matkapaketteja tai matkapaketteja, jotka eivät vastaa ACN-numeroa.