Näytetään hakutulokset haulle: "O" (171)
Sanaluettelo:
Tuote on säännön mukainen, jos sen tuotannossa käytetyt ei-alkuperäainekset luokitellaan eri HS-nimikkeeseen kuin tuote.
Esimerkki
Lisätietoja on EU:n ja Japanin talouskumppanuussopimuksen alkuperäsääntöjä koskevan luvun alkuhuomautuksissa.
Esimerkki
HS-nimike 94.01
Joissakin EU:n etuuskohtelukauppaa koskevissa menettelyissä istuimia koskeva sääntö (HS-nimike 94.01) edellyttää seuraavaa:
”Valmistus [tuotanto] minkä tahansa nimikkeen [ei-alkuperäaineksista] paitsi tuotteen oman nimikkeen aineksista (CTH)”
Istuinten valmistaja käyttää seuraavia EU:n ulkopuolelta ja vapaakauppasopimuksen kumppanimaasta EU:hun tuotuja ei-alkuperäaineksia:
- sahatavara (HS-nimike 44.07)
- kankaat (HS-nimike 52.08)
- vaahto/poroloni (HS-nimike 39.03)
Kaikki tuotannossa käytetyt ei-alkuperäainekset luokitellaan eri tariffinimikkeisiin kuin istuinten tariffinimikkeet. Näin ollen tuote (istuimet) on alkuperäsäännön mukainen.
Sellaisten ei-alkuperäaineksista aiemmin maksettujen tullien palautus, joita on käytetty sellaisen lopullisen tavaran tuottamiseen, joka on viety etuustullein.
Maailman kauppajärjestön (WTO) edeltäjä. Se tarjosi puitteet maailmankaupan vapauttamiseen tähtääville neuvotteluille ja auttoi jäsentämään monenvälistä kauppajärjestelmää.
GATT 1947 -sopimuksessa viitataan GATT-sopimuksen vanhaan versioon, kun taas GATT 1994 on uusi versio yleissopimuksesta, joka on sisällytetty WTO:hon ja jolla säännellään tavarakauppaa.
Tulohintajärjestelmässä vahvistetaan vähimmäishintakynnys, jonka ylittyessä tuontituotteiden hinnan olisi pysyttävä. Sitä sovelletaan 15 tuoreiden hedelmien ja vihannesten tuontiin tuottajiensa suojelemiseksi kansainväliseltä kilpailulta. Kynnysarvot riippuvat tuotteesta, kumppanimaasta ja vuodenajasta. EPS-järjestelmää sovelletaan yhdessä arvotullien kanssa.
Etuuskohtelukauppaa koskevissa menettelyissä tarkoitetaan henkilöä tai yritystä, joka ostaa alkuperätuotteen ja hakee sille tullietuuskohtelua.
Luettelo ei-alkuperäaineksiin sovellettavista valmistus- tai käsittelytoimista, jotka on tehtävä, jotta tuote voi saada alkuperäaseman (ja näin ollen saada kyseisen etuuskohtelujärjestelyn mukaisen tullietuuskohtelun). Nämä säännöt ovat osa kunkin etuuskohtelukauppaa koskevan järjestelyn alkuperäsääntöjä koskevaa pöytäkirjaa/lukua.
Asiaan liittyvä sisältö:
EU:n tullisääntöjen ja -menettelyjen kattava kehys, jonka tavoitteena on paperiton ja täysin automatisoitu tulliliitto. Unionin tullikoodeksi tuli voimaan 1. toukokuuta 2016, mutta joitakin siirtymäjärjestelyjä sovelletaan edelleen erityisesti siksi, että kaikkia muodollisuuksia koskevia sähköisiä järjestelmiä ei ole vielä otettu käyttöön.
Tuote on säännön mukainen, jos kaikkien tai tiettyjen ei-alkuperäainesten arvo ei ylitä tiettyä prosenttiosuutta valmiin tuotteen vapaasti tehtaalla -hinnasta.
Ei-alkuperäainesten arvo lasketaan seuraavalla kaavalla:
Tuotteen alueellinen arvo FOB (%) = ((FOB – ei-alkuperäainesten arvo)/FOB) x 100
jossa
”Ei-alkuperäainesten arvo” tarkoittaa kaikkien tuotteenne tuotannossa käytettyjen ei-alkuperäainesten tullausarvoa maahantuontihetkellä tai, jos sitä ei tiedetä tai voida todeta, ensimmäistä todettavissa olevaa ei-alkuperäaineksista EU:ssa tai etuuskohteluun oikeutetussa kumppanimaassa maksettua hintaa.
”tullausarvo” = tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen VII artiklan soveltamisesta vuonna 1994 tehdyn sopimuksen (WTO:n sopimus tullausarvosta) mukaisesti määritetty arvo.
”Ex-works price” = sille valmistajalle maksettu tai maksettava tuotteen vapaasti tehtaalla -hinta, jonka yrityksessä viimeinen valmistus tai käsittely on suoritettu, jos hintaan sisältyy kaikkien käytettyjen ainesten arvo ja kaikki muut tuotteen valmistuksessa aiheutuneet kustannukset, joista on vähennetty sisäiset verot, jotka palautetaan tai voidaan palauttaa valmista tuotetta vietäessä.
Sääntö täyttyy, jos ei-alkuperäainesten prosenttiosuus ei ylitä tuotekohtaisessa säännössä vahvistettua prosenttiosuutta.
Lisätietoja EU:n ja Japanin välisen sopimuksen mukaisesta laskentamenetelmästä on EU:n ja Japanin välisen talouskumppanuussopimuksen alkuperäsääntöjä koskevan luvun huomautuksessa 4 – ei-alkuperäainesten enimmäisarvon laskeminen.
Esimerkki 1: Muovitölkit (HS-nimike 39.24)
Joissakin EU:n kauppajärjestelyissä muovitölkkejä (HS-nimike 39.24) koskeva sääntö edellyttää seuraavaa:
”Valmistus [tuotanto], jossa kaikkien käytettyjen [ei-alkuperäainesten] arvo on enintään 50 % tuotteen vapaasti tehtaalla -hinnasta (MaxNOM 50 % (EXW))”
Muovihylsyjen valmistaja käyttää seuraavia EU:n ja kumppanimaan ulkopuolelta tuotuja ei-alkuperäaineksia:
— muovirakeet (HS-nimike 39.03) (arvo 2 euroa)
— Lid (HS-nimike 39.24) (arvo 0.50 euroa).
Muovijugu (vapaasti tehtaalla -hinta 6 euroa) on alkuperäsäännön mukainen, koska käytettyjen ei-alkuperäainesten arvo on alle 50 % vapaasti tehtaalla -hinnasta.
Esimerkki 2: Lumiketjut (HS-nimike 73.15)
Joissakin EU:n etuuskohtelukauppaa koskevissa menettelyissä lumiketjuja koskeva sääntö (HS-nimike 73.15) edellyttää seuraavaa:
”Valmistus [tuotanto], jossa kaikkien käytettyjen nimikkeen 73.15 ei-alkuperäainesten arvo on enintään 50 % tuotteen vapaasti tehtaalla -hinnasta (MaxNOM 50 % (EXW)”)
Liukuketjujen valmistaja käyttää seuraavia EU:n ja kumppanimaan ulkopuolelta tuotuja ei-alkuperäaineksia
— ketjut (HS-nimike 73.15) (arvo 150 euroa)
— lanka, ruostumatonta terästä (HS-nimike 72.23) (arvo 60 euroa)
Liukuhiihtoketju (vapaasti tehtaalla -hinta 350 euroa) on alkuperäsäännön mukainen, koska HS-nimikkeen 73.15 ei-alkuperäainesten arvo on alle 50 % liukuhiihtoketjun vapaasti tehtaalla -hinnasta, vaikka kaikkien ei-alkuperäainesten yhteisarvo on yli 50 % tuotteen vapaasti tehtaalla -hinnasta.
Joidenkin asiakkaiden, tuojamaiden ja teollisuudenalojen vaatima todistus, joka osoittaa, että erikoistunut tarkastusyritys on tarkastanut tavaroiden laadun ja vaatimustenmukaisuuden.
Vähiten kehittyneet maat ovat alhaisen tulotason maita, joilla on vakavia rakenteellisia esteitä kestävälle kehitykselle. Ne ovat erittäin alttiita talouden ja ympäristön häiriöille, ja niiden inhimilliset voimavarat ovat vähäiset. Vähiten kehittyneiden maiden luettelossa on tällä hetkellä 47 maata, joita tarkastellaan uudelleen kolmen vuoden välein. Vähiten kehittyneillä mailla on yksinoikeus tiettyihin kansainvälisiin tukitoimenpiteisiin, erityisesti kehitysavun ja kaupan alalla.