Sanaluettelo:
Tavaroiden vientitapa, kun myyjä on täyttänyt toimitusvelvoitteensa sen jälkeen, kun tavarat, joista on tehty tuontitulliselvitys, on asetettu ostajan saataville laiturilla (purkaminen) sovitussa määräsatamassa. Tätä ilmaisua voidaan käyttää vain, jos myyjä on voinut saada tuontitodistuksen.
Tavaroiden vientimenetelmä, jos myyjä täyttää toimitusvelvoitteensa, kun tavarat on toimitettu nimetylle rajan ylitykselle, nimetylle rajalle, kuitenkin ennen naapurimaan tullirajaa. Sitä käytetään pääasiassa maa- ja rautatiekuljetuksissa.
Tavaroiden vientimenetelmä, jos myyjän velvoitteet on täytetty sen jälkeen, kun tavarat on asetettu ostajan saataville tuontimaassa sijaitsevassa nimetyssä määräpaikassa.
Myyjä vastaa kyseiseen paikkaan kuljettamiseen liittyvistä riskeistä ja kustannuksista lukuun ottamatta tuonnin yhteydessä maksettavia tulleja, veroja ja muita virallisia maksuja ja lukuun ottamatta tullimuodollisuuksista aiheutuvia kustannuksia. Ostaja on vastuussa kaikista tuonnin yhteydessä vaadittavista tulleista, veroista tai muista virallisista maksuista.
Tavaroiden vientimenetelmä, jossa myyjä on vastuussa kaikista vaiheista, mukaan lukien tulliselvitys ja mahdollisten tullien tai verojen maksaminen. Riskit ja kustannukset siirtyvät vasta, kun tavarat toimitetaan ostajalle. Yleensä myyjä on vastuussa myös tavaroiden purkamisesta.
Säännös, jonka mukaan vähäistä määrää ei-alkuperäaineksia voidaan käyttää tavaroiden tuotannossa vaikuttamatta niiden alkuperäasemaan, kunhan se ei ylitä tiettyä kynnysarvoa (joka on yleensä noin 10 % tai 15 % tavaran noudettuna-hinnasta tai painosta etuuskohtelukauppajärjestelystä riippuen). Jos tuotekohtaisessa säännössä kuitenkin jo sallitaan ei-alkuperäainesten prosenttiosuuden käyttö, sallittua poikkeamaa ei voida käyttää kyseisen määrän ylittämiseen. Toleranssisääntöä kutsutaan myös ”de minimis” -säännöksi.
Tuet ovat tapauksia, joissa valtio antaa epäoikeudenmukaista taloudellista tukea yrityksilleen tuottaakseen tai viedäkseen tavaroita keinotekoisen alhaiseen hintaan. Tukien on oltava erityisiä eli ne on annettava tietylle yritykselle, yritysryhmälle, toimialalle tai alueelle.
Arvotullien määrittämistä koskevien tullisääntöjen mukaisesti vahvistettu tavaroiden arvo.
Maan tulliviranomaisen maahantuonnille määräämä vero, esimerkiksi prosenttiosuutena arvosta tai tietyn verokannan mukaisesti.
Asiaan liittyvä sisältö:
Viranomaiset tai virastot, jotka vastaavat tullien kantamisesta ja tavaroiden, mukaan lukien eläimet, kuljetukset, henkilökohtaiset ja vaaralliset tavarat, liikkumisen valvonnasta tullialueelle ja sieltä pois (kuten maahan tai tulliliittoon). Tullin tehtäviin kuuluvat verotuksen, turvallisuuden ja kaupan helpottamisen näkökohdat.
Sen estämättä, mitä monenvälistä kauppajärjestelmää koskevissa säännöissä määrätään, kehittyneet maat voivat myöntää tullietuuksia kehittyville talouksille ilman vastavuoroisuutta (yleisessä tullietuusjärjestelmässä tai luokittain, alueellisesti tai kahdenvälisesti).